näin kesä(loma)n lopussa

hei jälleen.
tähän päivämäärään mennessä en ole mielestäni saavuttanut yhtäkään tämän kesän suurimmista tavoitteistani. psykologiaa ja englantia ei ole tullut opiskeltua tarpeeksi syksyn ylioppilaskirjoituksia ajatellen, en ole tehnyt vieläkään suurta vaatekaappi/hyllykkö/yläkaappi-inventaariota, jota vielä kesän alussa suunnittelin, en ole arkistoinut viime lukuvuoden papereita, ja(!) suurin kaikista, en käynyt millään festareilla, vaikka sellaista olin kaavaillut jo viime vuodesta asti. haaveissa oli ollut jokin suomen isoimmista ja tunnetuimmista festivaaleista sisältäen telttailua leirintäalueella kaveriporukalla ja upeita bändejä ja hienoa tunnelmaa. vaan ei tänä vuonna(kaan).

kesät yleensä kuluvat turhan nopeaan. vielä kesäkuun puolella sitä ajattelee, että tässähän on vielä koko loma aikaa toteuttaa kaikkea suunniteltua ja kokea paljon uutta, mutta pian ollaankin jo heinäkuun loppupuolella ja valmistautumassa elokuuhun - koulun alkuun, uuteen lukuvuoteen, uusiin haasteisiin ja harmaaseen syksyyn.

pohdin ystäväni kanssa tässä muutama päivä takaperin tulevaa. totesimme molemmat olleemme viimeiset 4 kesää töissä, kaksi viimeisintä kouluvuotta lukiossa olemme opiskelleet ja yrittäneet ahkeroida täysillä. edessä on nyt viimeinen näistä vuosista, kenties haastavin tähän mennessä. mietimme yhdessä lukion jälkeistä aikaa, kaikkea mitä siihen mahdollisesti pitäisi yrittää mahduttaa; jatko-opiskelut, maailmanmatkaaminen, työelämä, aviomies ja lapset, ystävät, omasta kunnosta huolehtiminen ja niin edelleen. mihin väliin esimerkiksi mahduttaa oman rauhan ja tilan ilman kiirettä ja huolia? tällä hetkellä tuntuu siltä, että tästä eteenpäin elämä on vain jatkuvaa suorittamista ilman sen suurempia rentoutumisia. kuulostaa melko karulta kuvalta, ainakin näin ollessani 18 ja vasta aloittelemassa elämääni.

palatakseni rennompiin ajatuksiin, voisin kertoa lauantaina alkavasta lomapyrähdyksestä! ollaan perheen kanssa lähdössä kreetalle viikon ajaksi nauttimaan välimeren hellästä ja lämpimästä syleilystä. siellä ainakin hermo todellakin saa luvan levätä. tosin, joudun ottamaan koulukirjoja ilmeisesti mukaan, saa sitten nähdä, että miten ahkerasti siellä opiskelen! jotenkin epäilyttää koko homma.. :--)

"le temps est une invention des gens incapables d'aimer"