niin

nyt se on sitten ohi, syksyn yo-urakka. eipä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, omat sisäiset tavoitteet ei täyttynyt niin kuin luulin, hirveitä pettymyksiähän tässä on vielä luvassa vaikkei sitä haluaisi muille (eikä oikeastaan edes itselleen) myöntää. nyt jäi jotenkin tyhjä ja tuskainen olo, vellon valtoimenaan itsesäälin syövereissä. oma syy, niinpä?
hienointa tässähän on se, että pitäisi yrittää olla muiden puolesta iloinen kun hienoja onnistumisia on ollut useammallakin ystävällä ja vähemmän ystävällä, mutta tämä karun egoismin runtelema itsekäs minäni ei siihen kyllä kykene. siinä yksi syy enemmän olla pitämättä itsestäni. tekisi mieli vaan kadota. tai oikeestaan syödä suklaata niin paljon et katoaminen ei enää edes olisi mahdollista! inhottaa.
tälle kun tässä vaiheessa ei mitään enää voi, niin lienee jonkin verran turhaa tämäkin valittaminen, mutta totta puhuakseni, en tiedä kenelle kertoisin huonosta fiiliksestäni noihin kokeisiin liittyen koska saisin luultavasti vain osakseni kaikkea muuta kuin ymmärrystä. umpikuja.
olen turta.

näin kesä(loma)n lopussa

hei jälleen.
tähän päivämäärään mennessä en ole mielestäni saavuttanut yhtäkään tämän kesän suurimmista tavoitteistani. psykologiaa ja englantia ei ole tullut opiskeltua tarpeeksi syksyn ylioppilaskirjoituksia ajatellen, en ole tehnyt vieläkään suurta vaatekaappi/hyllykkö/yläkaappi-inventaariota, jota vielä kesän alussa suunnittelin, en ole arkistoinut viime lukuvuoden papereita, ja(!) suurin kaikista, en käynyt millään festareilla, vaikka sellaista olin kaavaillut jo viime vuodesta asti. haaveissa oli ollut jokin suomen isoimmista ja tunnetuimmista festivaaleista sisältäen telttailua leirintäalueella kaveriporukalla ja upeita bändejä ja hienoa tunnelmaa. vaan ei tänä vuonna(kaan).

kesät yleensä kuluvat turhan nopeaan. vielä kesäkuun puolella sitä ajattelee, että tässähän on vielä koko loma aikaa toteuttaa kaikkea suunniteltua ja kokea paljon uutta, mutta pian ollaankin jo heinäkuun loppupuolella ja valmistautumassa elokuuhun - koulun alkuun, uuteen lukuvuoteen, uusiin haasteisiin ja harmaaseen syksyyn.

pohdin ystäväni kanssa tässä muutama päivä takaperin tulevaa. totesimme molemmat olleemme viimeiset 4 kesää töissä, kaksi viimeisintä kouluvuotta lukiossa olemme opiskelleet ja yrittäneet ahkeroida täysillä. edessä on nyt viimeinen näistä vuosista, kenties haastavin tähän mennessä. mietimme yhdessä lukion jälkeistä aikaa, kaikkea mitä siihen mahdollisesti pitäisi yrittää mahduttaa; jatko-opiskelut, maailmanmatkaaminen, työelämä, aviomies ja lapset, ystävät, omasta kunnosta huolehtiminen ja niin edelleen. mihin väliin esimerkiksi mahduttaa oman rauhan ja tilan ilman kiirettä ja huolia? tällä hetkellä tuntuu siltä, että tästä eteenpäin elämä on vain jatkuvaa suorittamista ilman sen suurempia rentoutumisia. kuulostaa melko karulta kuvalta, ainakin näin ollessani 18 ja vasta aloittelemassa elämääni.

palatakseni rennompiin ajatuksiin, voisin kertoa lauantaina alkavasta lomapyrähdyksestä! ollaan perheen kanssa lähdössä kreetalle viikon ajaksi nauttimaan välimeren hellästä ja lämpimästä syleilystä. siellä ainakin hermo todellakin saa luvan levätä. tosin, joudun ottamaan koulukirjoja ilmeisesti mukaan, saa sitten nähdä, että miten ahkerasti siellä opiskelen! jotenkin epäilyttää koko homma.. :--)

"le temps est une invention des gens incapables d'aimer"

Noniin.

Minäpä olen kirjoittanut ahkerasti. Onneksi Rosa has my back. :)
Tarkoituksena ei ole kyllä nyt kirjoittaa mitenkään pitkästi, tai ylipäätään yhtään mitään, kirjoitan sitten kunnolla kun jaksan.

heinäkuussa

päälle kuukausi vierähti vaikkei mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. elämä etenee omalla painollaan, ihan pikkuhiljaa. välillä tuntuu pahalta, paine ja stressi kasvavat hurjaa kyytiä ja kaikilla täällä kotona hermot napsahdustilassa. lähinnä muuttopaineet ja talon kaupaksi saaminen ahdistavat. muuten tässä kaikki ihan hyvin.

olen huomannut, että useimmiten ihmiset ovat oikeasti mukavia. asiakaspalvelutyö on kenties omiaan opettamaan tämän. mulla on myös aivan parhaita työkavereita, jälleen olen päätynyt hauskaan seuraan tekemättä itse mitään asian eteen, voiko näin hyvää tuuria enää ollakaan? :-)

tässä viime aikoina on ajoittain ajatuksiin luikerrellut läheneviin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen, mutta tähän asti olen pyrkinyt työntämään tuollaiset ajatukset piiloon kauas mielen sopukoihin. en ole ollut vielä täysin valmis. pian olisi pakko. ryhdistäytymisiä kaivataan oikeastaan melko monessa asiassa, laiskottelu kun vaan on luontaisempaa kuin työnteko ja vaivannäkö.

pidän ajatuksesta "kaikki ajallaan." se antaa tilaa ja aikaa pohtia ja tottua erilaisiin näkökulmiin, sulatella asioita ja muokata maailmaa omanlaiseksi. miksi kaikella ja kaikilla on aina niin hoppu tässä ajassa? eikö välillä olisi ihan mukava vain mennä virran mukana, ajattelematta tulevaa ja mahdollisia seurauksia? eläminen hetkessä, mihin se on kadonnut? vastuu kai tuo mukanaan kaiken sen, varautuneisuuden ja varovaisuuden. onko se vapautta enää? jos vastuu on vapautta, onko vapaus kuitenkin vastuuta? uskoakseni vapautta ei ole olemassa sellaisenaan, täysin puhtaana tässä yhteiskunnassa, näiden normien maailmassa. vapaus on illuusio!

sellaista.

nyt on

kesä.
nyt pitäisi iloita ja hyppelehtiä ulkoona vapaana kuin mikäkin aropupu. vaan ei! nyt on lukiolaisen elämän paras viikko, lukuvuoden viimeinen koeviikko! hrr, lukio instituutiona on jokseenkin inheä, kenen viisaan ihmisen idea on tämä viimeisten viikkojen multikidutus?
no, nyt sitten painetaan eteenpäin jäljelle jääneellä energialla. tyhjäkäyntiähän tämä jo melkeinpä on. mutta eihän se mitään! kohta on loma ja _kesä_lukio_ ja _kesä_työ_ ja _yo-kirjotuksiin_ valmistautuva _opiskelu_ ! hieno _kesä_ siispä luvassa!
en toki valita, mainitsen vain vallitsevat asianhaarat. näillä mennään, muuhun ei ole varaa tässä vaiheessa.
hyvä se tässä oikeastaan on ollessa. ruotsin kirja tuossa auki vieressä ja makuuasento omalla sängyllä. musiikkia, mustikkajugurttia ja kesäshortsit.
mikä onkaan suosikkivuodenaikani?

strange days

vähintään kerran viikossa on hyvin outo ja kummallinen päivä. tällä viikolla niitä on luultavasti luvassa enemmänkin. viikkoni alkoi tavanomaisen väsyneenä, mutta myös typertyneenä ja hämmentyneenä. edellisen vuorokauden tapahtumat rullasivat mielessäni kuin nopsa alamäessä. unetkin olivat olleet normaalia absurdimpeja.
aamun kuljin horteessa. en muista aamutoimistani muuta kuin pizzan syönnin aamupalaksi. väsymys teki tehtävänsä, ajatusten muodostaminen oli tuskastuttavan hankalaa.
en sano, etteikö tämä sekava olotila olisi ollut ihan positiivinen, ainakin johonkin asti. jossain vaiheessa päivää myös yleinen mieliala laski ja maailma näytti harmaalta. sellaista kai sattuu.
väsyneenä ilmeisesti muuten tekee ratkaisuja paljon keveämmin, ihan intuition vallassa. tänään tämä tuli todistettua ainakin kaksi kertaa, kun hyppäsin ensin melko uuden kuskin kyytiin kohti valkealaa ja takaisin, ja myöhemmin vielä koulusta ulos marssiessa ennen viimeisten kahden tunnin alkua. ei ihan rosamaista kumpikaan näistä.
tälle viikolle on luvassa kiirettä; mll:n koulutusta, helsinkiretkeä saksalaiseen kouluun ja töiden alkua. huh. strange days.

vain elämää

niinpä, sitähän se on. pelkkää elämää, päivästä toiseen täällä tarpomista ilman todellisia päämääriä. tavoitteita jokaiselta saattaa löytyä, ja melkeinpä aina löytyykin. tavoitteetkin joskus (ja harmillisen usein) saattavat kaatua odottamattomaan, jopa mitättömältä vaikuttavaan esteeseen, tiedättehän, siihen sellaiseen kummalliseen elämänpolulta aina silloin tällöin eteen ilmaantuvaan ylitsepääsemättömään tapahtumaan tai asiaan.
aika ajoin näitä esteitä kasaantuu eteen enemmän kuin tarvitsisi. estekiintiö alkaa täyttyä jo ensimmäisestä mahdollisesta ongelmasta, pahaksi tilanne muuttuu kun oletetut suunnitelmat romahtavat korkealta hyvin matalalle täysin samaan aikaan. ryhdistäytymisiä kaivattaisiin tällä rintamalla näillä kyseisillä hetkillä.
voin kertoa, tämä teksti on yltiöväsyneen ja tuskastuneen aivokapasiteettini tuotosta. mitä vilpittömin anteeksipyytöni.
listaan tämän päivän parhaat jutut nyt tehdäkseni bloggauksesta edes himpun verran iloisemman!

1. ben & jerry's strawberry cheesecake
2. aurinkolasit + se itse aurinko!
3. cosmopolitan
4. veli!
5. joseph arthur - can't exist (aivan huippuhyvä biisi, melodista ja rosoista musiikkia varustettuna mahtavalla tummalla äänellä. suosittelen!)
6. http://www.youtube.com/watch?v=QbJwGMvUEQA&hl=fi
7. nimipäiväni
8. kohta valmistuva ruoka, vaikkei tässä nyt nälkä edes vielä ole ehtinyt rakentua
9. aamunavaus
10. hauska psykan tunti

noniin, siinä se. linkki on muuten imbahyvää kamaa, kannattaa katsoa. le corps mince de francoise on kova!

maanantaista ja muustakin

Maanantai oli huono päivä.
Huono päivä, joka alkoi kyllä ihan hyvin, aamu oli paras; kun kelloradio pärähti päälle heräsin R.E.M:n Losing My Religioniin, kohtaan "but that was just a dream, that was just a dream".
Koulu oli ok, mutta kun läksin autokouluun en muistanut että Kuusaalla on kaksi autokoulua, menin sitten yydeelle ja ne neuvo siellä väärin. Oikeasti, ei ole ihan sama onko jokin jonkin vieressä vai sitä vastapäätä, ne on ihan eri asioita, miksei voi osata!
Melkein myöhästyin, eli olin vikana siellä ja oli tosi mukavaa. Eli ei, koska siellä on kai pääasiassa vaan jotain heliumäänisiä amiksia, joista tulee jotain suurtalouskokkeja, en oikein ymmärrä että miten ne puhuu semmosella äänellä. No joo, ei oo montaa teoriaa nii ei tarvi kuunnella niitä. Hrrr Qsaa.
Myöhemmin kun menin kotiin niin pudotin lapasen jonnekin tosi kauas ja piti pyörän kanssa metsästää sitä. Ei väsyttäny sen jälkeen.

Tää päivä ei oikeestaan oo ollu sen parempi, koulussa oli aika kamalaa kun kaikilla oli jotain ongelmia ja ne vaan mökötti tai tiuski tai oli että :-|. Koita siinä sitten olla. Kauheen kivaa.
Tänään oli myös bilsan esitelmä, ja meiltä oli kasvijutut hukassa. No kai se meni ihan hyvin. Tuntuu vaan että tää päivä ei oo ollu eilistä parempi. Jos huomenna sitte?

Päivän suunnilleen ainoa hyvä juttu oli matikan tunnilla kun Jartsa opetti meitä lausumaan "Rockas";
A: "Rokkas on laittanu se sillee ettei se häiritse sen tuntii"
J: "Se lausutaan Roskas!"
"Ainakin vois. 'Moi, oon Henrik, Henrik Roskas!"
No okei, toi ei oo enää yhtään hauskaa.

Huomeen vois käydä kaupassa, jos meinaan perjantain sit pitää mitää. En tiie. Ei kukaa kuitenkaa pääse tai sit niil on parempaa tekemistä.
Mutta huomenna ois kai pakko käydä, torstaina kaupat on kuitenkin ihan täynnä kaikkia mattimyöhäsiä. Viikonloppuna vois vaan nukkua ja olla.

Nyt taidan kuitenkin käydä keittämässä kahvia ja syvennyn johonkin 4D-dokkariin.

np. Elle Milano - Wonderfully Wonderful (All The Time)

:'(

Kirjotin viikonloppuna kaikkea mukavaa, en tosin voinut julkaista juttua, koska äitini kavereiden toimesta yhteyteni villiin webbiin oli äärimmäisen rajoittunutta. No tietenkään en tallentanut sitä, eli mennyttä on sekin roska.

sunnuntaita!

moi jälleen. tällainen mukavahko viikko on tässä jo ehtinyt vierähtää, eikä mitään uutta oikein ole tänne ilmestynyt. nyt ajattelin korjata tilanteen postittamalla jotain.
oottelin inkan kirjottelevan tänne omia kuulumisiaan, mutta niitä ei vielä ole ilmaantunut joten päätin ottaa oikeuden jatkaa omalla linjallani!
eli, aloitetaanpa vaikka siitä, että viime viikko on ollut tosi kiireinen ja ihan hulvattoman täynnä kaikenlaista tekemistä ja menemistä. muutamana päällimmäisenä tapahtumana tältä viikolta mielessä olisi esimerkiksi nooran teatterinäytelmä http://mikateatteri.net/index.php?osasto=2 kouvolan mikä? -teatterissa. oltiin sofian ja pauliinan kanssa porukalla katsastamassa tämä kyseinen hauska teos. oli tosi mukavaa, näitä sais olla paljon lisää!
tällä viikolla on tullut myös hengailtua melko paljon kavereiden kanssa. kotona ei ole oikein edes ehtinyt olla. ihanan lämmin kevätsää on myös tehnyt tehtävänsä, monet velvollisuudet on unohtunut tyystin kun päähän on ehtinyt muodostua mielikuva kesästä ja autuaasta joutilaisuudesta ja keveästä olemisesta. petollista sellainen.
tänään väsyttää. viime yö meni melko unettomana, mutta ei se mitään, kohtahan sitä pääsee jo nukkumaan. ehkä. edessä olisi vielä iso kasa läksyjä ja matikan kokeeseen lukemista. kohta pitäisi myös hypätä pyörän selkään ja polkea kaupunkiin. jaa-a, saattaa ne unet jäädä lyhyehköiksi nytkin. ensi viikko siispä kuljetaan silmäpusseihin sommistautuneena!
nyt aloittelen matikan (sangen valloittavassa o__o) maailmassa. kivaa kevätillanjatkoa! :---)
ps. tähän loppuun vielä ihan huippu quote, johon törmäsin hetki sitten internetin ihmeellisessä maailmassa!

we are all in the gutter, but some of us are looking at the stars.
-oscar wilde

something to begin with!

noniin, tästä lähtee ensimmäinen hulabaloon blogiteksti! jännittävää, voisin sanoa.
ensinnäkin, kerrottakoon että idea yhteisen blogin pitämiseen lähti ruotsin tunnin vierailijasta (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista) joka kertoi meille blogikulttuurista rakkaassa naapurivaltiossamme. meille kerrottiin mm. blondinbellasta, joka on suurempi julkkis ruotsissa kuin itse vickan. tuumittiin inkan kanssa samaa asiaa samaan aikaan ja "siitä se ajatus sitten lähti!".
nyt bloggaillaan sitten tänne yhdessä ja erikseen aina kun ehditään. luvassa varmasti kaikenlaista asiaa ja roskaa ja moskaa (ja toki niitä pumpulipilviä sekä teräspintaa).
jos joku blogiimme eksyy niin mukavaa, ja vielä parempi jos täältä jotain lukemisen arvoista löytää!
illanjatkoja, rosaw kiittää ja kuittaa tältä illalta!