päälle kuukausi vierähti vaikkei mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. elämä etenee omalla painollaan, ihan pikkuhiljaa. välillä tuntuu pahalta, paine ja stressi kasvavat hurjaa kyytiä ja kaikilla täällä kotona hermot napsahdustilassa. lähinnä muuttopaineet ja talon kaupaksi saaminen ahdistavat. muuten tässä kaikki ihan hyvin.
olen huomannut, että useimmiten ihmiset ovat oikeasti mukavia. asiakaspalvelutyö on kenties omiaan opettamaan tämän. mulla on myös aivan parhaita työkavereita, jälleen olen päätynyt hauskaan seuraan tekemättä itse mitään asian eteen, voiko näin hyvää tuuria enää ollakaan? :-)
tässä viime aikoina on ajoittain ajatuksiin luikerrellut läheneviin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen, mutta tähän asti olen pyrkinyt työntämään tuollaiset ajatukset piiloon kauas mielen sopukoihin. en ole ollut vielä täysin valmis. pian olisi pakko. ryhdistäytymisiä kaivataan oikeastaan melko monessa asiassa, laiskottelu kun vaan on luontaisempaa kuin työnteko ja vaivannäkö.
pidän ajatuksesta "kaikki ajallaan." se antaa tilaa ja aikaa pohtia ja tottua erilaisiin näkökulmiin, sulatella asioita ja muokata maailmaa omanlaiseksi. miksi kaikella ja kaikilla on aina niin hoppu tässä ajassa? eikö välillä olisi ihan mukava vain mennä virran mukana, ajattelematta tulevaa ja mahdollisia seurauksia? eläminen hetkessä, mihin se on kadonnut? vastuu kai tuo mukanaan kaiken sen, varautuneisuuden ja varovaisuuden. onko se vapautta enää? jos vastuu on vapautta, onko vapaus kuitenkin vastuuta? uskoakseni vapautta ei ole olemassa sellaisenaan, täysin puhtaana tässä yhteiskunnassa, näiden normien maailmassa. vapaus on illuusio!
sellaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti