valoa näkyvissä

kevät. hei jipii, vihdoin!
mulla menee hyvin. se on tää vuodenaika, tieto tulevasta kesästä ja ihana kevätlämpö! no, rehellisesti, saattaa mulla itsellänikin olla jotain lievää osuutta asiaan. mulla on töitä nyt ja kesäksi. se on hyvä juttu, jos mietitään rahantuloa ja säästöjä ja ensi vuotta (mahdollisia opiskeluja). se on huono juttu, jos mietitään että kyseessä on kesä abivuoden jälkeen. liberté? excusez-moi, où?

nojaa, saisin olla vain TYYTYVÄINEN. nöjd. satisfied. content. zufrieden.

mutta kaikki on hyvin! poikaystävä on mun überrakkaus! perhejutut ok! viel on aikaa opiskella pääsykokeisiin! saan rahaa! ystävät on ihania! kevät! en tiedä!

ps. ens viikolla ollaan seurusteltu puol tuhatta päivää, multsikuru juuri laski minulle. wow!

hui.

elämä on tällä hetkellä ihan turhan täynnä supersuuria muutoksia. tuntuu että itse on aivan liian pieni kokemaan tämän kaiken samalla hetkellä. ylioppilaskirjoitukset, haku seuraaviin koulutuksiin, työt, oman elämän aloittaminen.. pahinta on varmaan kuitenkin se, miten useista ihanista ja rakkaista ihmisistä joutuu teiden erotessa luopumaan. toki yhteyttä voi pitää, mutta miten se onnistuu kaikkien kanssa? osa ihmissuhteista on kuitenkin perustunut siihen jokapäiväiseen näkemiseen ja yhdessäoloon. toisaalta tässä näkee sitten ketkä niistä ystävistä sitten todella on oikeita ystäviä. karua.

jokatapauksessa, tulevaisuus on pelottava musta möykky. siitä möykystä ei edes kovin helposti eroon pääse.


mutta onneksi on myös päivien ihania pikkupiristeitä, kuten tuo yläkulman keväinen dkny:n be delicious -sarjan tuoksu fresh blossom, suosittelen!

talvi

kaikenlainen valkoinen kalsea kylmyys on niin karua. etenkin tällainen pakkasjatkumo, joka jäätävyydessään on kestänyt jo tarpeeksi pitkään. haaveilla vain voi nollakeleistä ja tulevasta keväästä, tällä hetkellä näyttäisi siltä kuin asuttaisiin ikuisessa winter wonderlandissä.
kööpenhaminan ilmastokokoushan toimi todella hyvin, heti tuli kylmä.
muutama päivä sitten tein runon, tai jonkinlaisen ajatusten purkamisen. se on lähinnä ehkä havainnointia ja kokemuksia yhdeltä päivältä. copypastetan sen tänne:

valkoisessa maassa
jalanjälkiä
hyvin hiljaa muuttuu aika
nainen jolla appelsiineja pussissa
vilkaisu.
hiljaisuus
huokaus jää leijumaan
ohivilisevät kuvat
hyvin hiljaa muuttuu aika

sellainen tekele, ei musta kyllä mitään runoilijaa ole tulossa. appelsiinit vain sattuivat piristämään muuten aivan kamalaa -25 °C -päivää. kaipaan hirmuisesti kesää. vielä enemmän kaipaan hetkiä jolloin elämä tuntuu helpolta, vapaalta ja kiireettömältä. kun kuuntelin owl cityn biisiä fireflies, ajatuksiin tuli näkymä leppoisasta ja suloisen lämpimästä kesäillasta nurmikolla maaten, jalat ilmassa ja pieni tuulenvire varpaiden välissä. sellaista tässä oikeasti tarvitsisi.

tässä vielä se biisi: http://www.youtube.com/watch?v=CMr52bCXNdU&feature=fvst