valoa näkyvissä

kevät. hei jipii, vihdoin!
mulla menee hyvin. se on tää vuodenaika, tieto tulevasta kesästä ja ihana kevätlämpö! no, rehellisesti, saattaa mulla itsellänikin olla jotain lievää osuutta asiaan. mulla on töitä nyt ja kesäksi. se on hyvä juttu, jos mietitään rahantuloa ja säästöjä ja ensi vuotta (mahdollisia opiskeluja). se on huono juttu, jos mietitään että kyseessä on kesä abivuoden jälkeen. liberté? excusez-moi, où?

nojaa, saisin olla vain TYYTYVÄINEN. nöjd. satisfied. content. zufrieden.

mutta kaikki on hyvin! poikaystävä on mun überrakkaus! perhejutut ok! viel on aikaa opiskella pääsykokeisiin! saan rahaa! ystävät on ihania! kevät! en tiedä!

ps. ens viikolla ollaan seurusteltu puol tuhatta päivää, multsikuru juuri laski minulle. wow!

hui.

elämä on tällä hetkellä ihan turhan täynnä supersuuria muutoksia. tuntuu että itse on aivan liian pieni kokemaan tämän kaiken samalla hetkellä. ylioppilaskirjoitukset, haku seuraaviin koulutuksiin, työt, oman elämän aloittaminen.. pahinta on varmaan kuitenkin se, miten useista ihanista ja rakkaista ihmisistä joutuu teiden erotessa luopumaan. toki yhteyttä voi pitää, mutta miten se onnistuu kaikkien kanssa? osa ihmissuhteista on kuitenkin perustunut siihen jokapäiväiseen näkemiseen ja yhdessäoloon. toisaalta tässä näkee sitten ketkä niistä ystävistä sitten todella on oikeita ystäviä. karua.

jokatapauksessa, tulevaisuus on pelottava musta möykky. siitä möykystä ei edes kovin helposti eroon pääse.


mutta onneksi on myös päivien ihania pikkupiristeitä, kuten tuo yläkulman keväinen dkny:n be delicious -sarjan tuoksu fresh blossom, suosittelen!

talvi

kaikenlainen valkoinen kalsea kylmyys on niin karua. etenkin tällainen pakkasjatkumo, joka jäätävyydessään on kestänyt jo tarpeeksi pitkään. haaveilla vain voi nollakeleistä ja tulevasta keväästä, tällä hetkellä näyttäisi siltä kuin asuttaisiin ikuisessa winter wonderlandissä.
kööpenhaminan ilmastokokoushan toimi todella hyvin, heti tuli kylmä.
muutama päivä sitten tein runon, tai jonkinlaisen ajatusten purkamisen. se on lähinnä ehkä havainnointia ja kokemuksia yhdeltä päivältä. copypastetan sen tänne:

valkoisessa maassa
jalanjälkiä
hyvin hiljaa muuttuu aika
nainen jolla appelsiineja pussissa
vilkaisu.
hiljaisuus
huokaus jää leijumaan
ohivilisevät kuvat
hyvin hiljaa muuttuu aika

sellainen tekele, ei musta kyllä mitään runoilijaa ole tulossa. appelsiinit vain sattuivat piristämään muuten aivan kamalaa -25 °C -päivää. kaipaan hirmuisesti kesää. vielä enemmän kaipaan hetkiä jolloin elämä tuntuu helpolta, vapaalta ja kiireettömältä. kun kuuntelin owl cityn biisiä fireflies, ajatuksiin tuli näkymä leppoisasta ja suloisen lämpimästä kesäillasta nurmikolla maaten, jalat ilmassa ja pieni tuulenvire varpaiden välissä. sellaista tässä oikeasti tarvitsisi.

tässä vielä se biisi: http://www.youtube.com/watch?v=CMr52bCXNdU&feature=fvst

niin

nyt se on sitten ohi, syksyn yo-urakka. eipä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, omat sisäiset tavoitteet ei täyttynyt niin kuin luulin, hirveitä pettymyksiähän tässä on vielä luvassa vaikkei sitä haluaisi muille (eikä oikeastaan edes itselleen) myöntää. nyt jäi jotenkin tyhjä ja tuskainen olo, vellon valtoimenaan itsesäälin syövereissä. oma syy, niinpä?
hienointa tässähän on se, että pitäisi yrittää olla muiden puolesta iloinen kun hienoja onnistumisia on ollut useammallakin ystävällä ja vähemmän ystävällä, mutta tämä karun egoismin runtelema itsekäs minäni ei siihen kyllä kykene. siinä yksi syy enemmän olla pitämättä itsestäni. tekisi mieli vaan kadota. tai oikeestaan syödä suklaata niin paljon et katoaminen ei enää edes olisi mahdollista! inhottaa.
tälle kun tässä vaiheessa ei mitään enää voi, niin lienee jonkin verran turhaa tämäkin valittaminen, mutta totta puhuakseni, en tiedä kenelle kertoisin huonosta fiiliksestäni noihin kokeisiin liittyen koska saisin luultavasti vain osakseni kaikkea muuta kuin ymmärrystä. umpikuja.
olen turta.

näin kesä(loma)n lopussa

hei jälleen.
tähän päivämäärään mennessä en ole mielestäni saavuttanut yhtäkään tämän kesän suurimmista tavoitteistani. psykologiaa ja englantia ei ole tullut opiskeltua tarpeeksi syksyn ylioppilaskirjoituksia ajatellen, en ole tehnyt vieläkään suurta vaatekaappi/hyllykkö/yläkaappi-inventaariota, jota vielä kesän alussa suunnittelin, en ole arkistoinut viime lukuvuoden papereita, ja(!) suurin kaikista, en käynyt millään festareilla, vaikka sellaista olin kaavaillut jo viime vuodesta asti. haaveissa oli ollut jokin suomen isoimmista ja tunnetuimmista festivaaleista sisältäen telttailua leirintäalueella kaveriporukalla ja upeita bändejä ja hienoa tunnelmaa. vaan ei tänä vuonna(kaan).

kesät yleensä kuluvat turhan nopeaan. vielä kesäkuun puolella sitä ajattelee, että tässähän on vielä koko loma aikaa toteuttaa kaikkea suunniteltua ja kokea paljon uutta, mutta pian ollaankin jo heinäkuun loppupuolella ja valmistautumassa elokuuhun - koulun alkuun, uuteen lukuvuoteen, uusiin haasteisiin ja harmaaseen syksyyn.

pohdin ystäväni kanssa tässä muutama päivä takaperin tulevaa. totesimme molemmat olleemme viimeiset 4 kesää töissä, kaksi viimeisintä kouluvuotta lukiossa olemme opiskelleet ja yrittäneet ahkeroida täysillä. edessä on nyt viimeinen näistä vuosista, kenties haastavin tähän mennessä. mietimme yhdessä lukion jälkeistä aikaa, kaikkea mitä siihen mahdollisesti pitäisi yrittää mahduttaa; jatko-opiskelut, maailmanmatkaaminen, työelämä, aviomies ja lapset, ystävät, omasta kunnosta huolehtiminen ja niin edelleen. mihin väliin esimerkiksi mahduttaa oman rauhan ja tilan ilman kiirettä ja huolia? tällä hetkellä tuntuu siltä, että tästä eteenpäin elämä on vain jatkuvaa suorittamista ilman sen suurempia rentoutumisia. kuulostaa melko karulta kuvalta, ainakin näin ollessani 18 ja vasta aloittelemassa elämääni.

palatakseni rennompiin ajatuksiin, voisin kertoa lauantaina alkavasta lomapyrähdyksestä! ollaan perheen kanssa lähdössä kreetalle viikon ajaksi nauttimaan välimeren hellästä ja lämpimästä syleilystä. siellä ainakin hermo todellakin saa luvan levätä. tosin, joudun ottamaan koulukirjoja ilmeisesti mukaan, saa sitten nähdä, että miten ahkerasti siellä opiskelen! jotenkin epäilyttää koko homma.. :--)

"le temps est une invention des gens incapables d'aimer"

Noniin.

Minäpä olen kirjoittanut ahkerasti. Onneksi Rosa has my back. :)
Tarkoituksena ei ole kyllä nyt kirjoittaa mitenkään pitkästi, tai ylipäätään yhtään mitään, kirjoitan sitten kunnolla kun jaksan.

heinäkuussa

päälle kuukausi vierähti vaikkei mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. elämä etenee omalla painollaan, ihan pikkuhiljaa. välillä tuntuu pahalta, paine ja stressi kasvavat hurjaa kyytiä ja kaikilla täällä kotona hermot napsahdustilassa. lähinnä muuttopaineet ja talon kaupaksi saaminen ahdistavat. muuten tässä kaikki ihan hyvin.

olen huomannut, että useimmiten ihmiset ovat oikeasti mukavia. asiakaspalvelutyö on kenties omiaan opettamaan tämän. mulla on myös aivan parhaita työkavereita, jälleen olen päätynyt hauskaan seuraan tekemättä itse mitään asian eteen, voiko näin hyvää tuuria enää ollakaan? :-)

tässä viime aikoina on ajoittain ajatuksiin luikerrellut läheneviin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen, mutta tähän asti olen pyrkinyt työntämään tuollaiset ajatukset piiloon kauas mielen sopukoihin. en ole ollut vielä täysin valmis. pian olisi pakko. ryhdistäytymisiä kaivataan oikeastaan melko monessa asiassa, laiskottelu kun vaan on luontaisempaa kuin työnteko ja vaivannäkö.

pidän ajatuksesta "kaikki ajallaan." se antaa tilaa ja aikaa pohtia ja tottua erilaisiin näkökulmiin, sulatella asioita ja muokata maailmaa omanlaiseksi. miksi kaikella ja kaikilla on aina niin hoppu tässä ajassa? eikö välillä olisi ihan mukava vain mennä virran mukana, ajattelematta tulevaa ja mahdollisia seurauksia? eläminen hetkessä, mihin se on kadonnut? vastuu kai tuo mukanaan kaiken sen, varautuneisuuden ja varovaisuuden. onko se vapautta enää? jos vastuu on vapautta, onko vapaus kuitenkin vastuuta? uskoakseni vapautta ei ole olemassa sellaisenaan, täysin puhtaana tässä yhteiskunnassa, näiden normien maailmassa. vapaus on illuusio!

sellaista.