näin kesä(loma)n lopussa

hei jälleen.
tähän päivämäärään mennessä en ole mielestäni saavuttanut yhtäkään tämän kesän suurimmista tavoitteistani. psykologiaa ja englantia ei ole tullut opiskeltua tarpeeksi syksyn ylioppilaskirjoituksia ajatellen, en ole tehnyt vieläkään suurta vaatekaappi/hyllykkö/yläkaappi-inventaariota, jota vielä kesän alussa suunnittelin, en ole arkistoinut viime lukuvuoden papereita, ja(!) suurin kaikista, en käynyt millään festareilla, vaikka sellaista olin kaavaillut jo viime vuodesta asti. haaveissa oli ollut jokin suomen isoimmista ja tunnetuimmista festivaaleista sisältäen telttailua leirintäalueella kaveriporukalla ja upeita bändejä ja hienoa tunnelmaa. vaan ei tänä vuonna(kaan).

kesät yleensä kuluvat turhan nopeaan. vielä kesäkuun puolella sitä ajattelee, että tässähän on vielä koko loma aikaa toteuttaa kaikkea suunniteltua ja kokea paljon uutta, mutta pian ollaankin jo heinäkuun loppupuolella ja valmistautumassa elokuuhun - koulun alkuun, uuteen lukuvuoteen, uusiin haasteisiin ja harmaaseen syksyyn.

pohdin ystäväni kanssa tässä muutama päivä takaperin tulevaa. totesimme molemmat olleemme viimeiset 4 kesää töissä, kaksi viimeisintä kouluvuotta lukiossa olemme opiskelleet ja yrittäneet ahkeroida täysillä. edessä on nyt viimeinen näistä vuosista, kenties haastavin tähän mennessä. mietimme yhdessä lukion jälkeistä aikaa, kaikkea mitä siihen mahdollisesti pitäisi yrittää mahduttaa; jatko-opiskelut, maailmanmatkaaminen, työelämä, aviomies ja lapset, ystävät, omasta kunnosta huolehtiminen ja niin edelleen. mihin väliin esimerkiksi mahduttaa oman rauhan ja tilan ilman kiirettä ja huolia? tällä hetkellä tuntuu siltä, että tästä eteenpäin elämä on vain jatkuvaa suorittamista ilman sen suurempia rentoutumisia. kuulostaa melko karulta kuvalta, ainakin näin ollessani 18 ja vasta aloittelemassa elämääni.

palatakseni rennompiin ajatuksiin, voisin kertoa lauantaina alkavasta lomapyrähdyksestä! ollaan perheen kanssa lähdössä kreetalle viikon ajaksi nauttimaan välimeren hellästä ja lämpimästä syleilystä. siellä ainakin hermo todellakin saa luvan levätä. tosin, joudun ottamaan koulukirjoja ilmeisesti mukaan, saa sitten nähdä, että miten ahkerasti siellä opiskelen! jotenkin epäilyttää koko homma.. :--)

"le temps est une invention des gens incapables d'aimer"

Noniin.

Minäpä olen kirjoittanut ahkerasti. Onneksi Rosa has my back. :)
Tarkoituksena ei ole kyllä nyt kirjoittaa mitenkään pitkästi, tai ylipäätään yhtään mitään, kirjoitan sitten kunnolla kun jaksan.

heinäkuussa

päälle kuukausi vierähti vaikkei mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. elämä etenee omalla painollaan, ihan pikkuhiljaa. välillä tuntuu pahalta, paine ja stressi kasvavat hurjaa kyytiä ja kaikilla täällä kotona hermot napsahdustilassa. lähinnä muuttopaineet ja talon kaupaksi saaminen ahdistavat. muuten tässä kaikki ihan hyvin.

olen huomannut, että useimmiten ihmiset ovat oikeasti mukavia. asiakaspalvelutyö on kenties omiaan opettamaan tämän. mulla on myös aivan parhaita työkavereita, jälleen olen päätynyt hauskaan seuraan tekemättä itse mitään asian eteen, voiko näin hyvää tuuria enää ollakaan? :-)

tässä viime aikoina on ajoittain ajatuksiin luikerrellut läheneviin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen, mutta tähän asti olen pyrkinyt työntämään tuollaiset ajatukset piiloon kauas mielen sopukoihin. en ole ollut vielä täysin valmis. pian olisi pakko. ryhdistäytymisiä kaivataan oikeastaan melko monessa asiassa, laiskottelu kun vaan on luontaisempaa kuin työnteko ja vaivannäkö.

pidän ajatuksesta "kaikki ajallaan." se antaa tilaa ja aikaa pohtia ja tottua erilaisiin näkökulmiin, sulatella asioita ja muokata maailmaa omanlaiseksi. miksi kaikella ja kaikilla on aina niin hoppu tässä ajassa? eikö välillä olisi ihan mukava vain mennä virran mukana, ajattelematta tulevaa ja mahdollisia seurauksia? eläminen hetkessä, mihin se on kadonnut? vastuu kai tuo mukanaan kaiken sen, varautuneisuuden ja varovaisuuden. onko se vapautta enää? jos vastuu on vapautta, onko vapaus kuitenkin vastuuta? uskoakseni vapautta ei ole olemassa sellaisenaan, täysin puhtaana tässä yhteiskunnassa, näiden normien maailmassa. vapaus on illuusio!

sellaista.